Joo niin. Haluaisin herätä nättinä aamuna, rakastua tuohon ja mennä treffeille. Kai se meinaisi ensin kuolemista, tuo kun on viimeksi nähnyt nousevan päivän soppelisti päälle 12 vuotta sitten.
Minun lauantaini ei siis ollut mukava.
Sain sentään imurin, ja kävin syömässä veikan, kullan ja Hombren kanssa. Veli meni kotiin ja päästi pahan mielen sisälle samalla ovenavauksella. Kotona kytee vaan joku mieletön mielipaha mikä saa meikäläisen vakavasti harkitsemaan jotakin epämukavaa ja ärsyttää vaan, miksi, oi miksi, minun pitää olla näin tollo. Etten näe, etten kuule, etten puhu.
Mutta en rehellisesti taas tajunnut olevani niin v*tun typerä ja huomioimaton. Se on ainakin kiva kuulla, että aiheutan pahaa mieltä, eikä tekojani huomata.
Sentään kämpän kuningatar, Shiro, elämäni karvainen nainen, osoittaa kiintymystä. Raatelee rastat päästä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti