Minulla on paapat mielessä, koira vieressä ja kissanpentu huutaa hyllyssä.
Haluaisin karkkia, kappas vaan vaihteeksi ja odottelen jälkkäriä.
Joten, mitäs muuta tekemistä voisin vihdoin keksiä, kun aloittaa blogin!
Olkoon tämä julkinen päiväkirjani elämästäni, joka, kuten huomatuksi tulee, on aika mitään sanomaton ja mateleva. Ehkäpä apaattinen. Mutta muikea juuri minulle itselleni, ehkäpä joku muukin saattaa löytää peilipintaa omaan eloonsa.
Olen itseasiassa nyt aika kauhusta kankea, joten lopetan ensimmäisen merkinnän tätä oloa vastaavaan kuvaan ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti